Suurin piirtein näin keskustelu alkoi.
Yrityksellä meni hyvin. Asiakkaita riitti, laskuja lähetettiin ja rahaa tuli tilille. Silti tuntui siltä, että rahat katosivat lähes yhtä nopeasti kuin tulivatkin.
Yrittäjä oli jo alkanut miettiä, oliko myynti yksinkertaisesti liian vähäistä.
Kun kävimme kirjanpitoa yhdessä läpi, kävi ilmi, että ongelma olikin aivan muualla.
Pieniä kuluja oli vuosien varrella hiipinyt mukaan vähän sieltä täältä. Tilauksia, joita tuskin enää käytettiin. Päällekkäisiä palveluita. Tarpeettoman korkeita pankki- ja järjestelmäkuluja. Ja muutamia hankintoja, jotka yksittäin näyttivät pieniltä – mutta olivat huomattavasti vähemmän sympaattisia, kun laskimme ne yhteen koko vuoden ajalta.
Yksikään kulu ei yksinään ollut katastrofi. Yhdessä niistä muodostui kuitenkin varsin vaikuttava summa.
Kävimme siis kulut läpi yksi kerrallaan ja löysimme asioita, joista voitiin luopua, jotka voitiin vaihtaa edullisempiin tai joiden hinnasta voitiin neuvotella.
Lopputulos?
Yrityksen ei tarvinnut myydä enemmän parantaakseen tulostaan. Sen piti yksinkertaisesti lopettaa maksaminen asioista, jotka eivät tuoneet mitään takaisin.
Ja yrittäjä sai vihdoin vastauksen kysymykseensä:
“Ahaa. SINNE ne rahat siis menevät.” 😄
On helppo ajatella, että kirjanpidossa on kyse vain kuiteista, arvonlisäverosta ja veroilmoituksista. Mutta luvut voivat kertoa yllättävän paljon siitä, mitä yrityksessä oikeasti tapahtuu.
Joskus tarvitaan vain joku, joka katsoo niitä uusin silmin. 🧡
